Kesällä ehtii --- vaikka kirjoittaa kirjan

Ei se ole vitsi, että tuntuu kuin kesä (ja loma) olisi kohta jo ohi, vaikka ne (ja varsinkin jälkimmäinen) ovat vasta alkaneet. Tekemistä on kasaantuneena niin paljon, että jos niistä puoletkaan ehdin, niin kesä lomineen todella on ohi, kun viimeinenkin check-merkintä on piirretty. Ei pitäisi kerryttää tekemistä tietylle ajanjaksolle. Pitäisi jättää lomalle ja loikoilulle tilaa. Muuten iskee se kuuluisa lomastressi.

Eikä pitäisi välittää myöskään niistä "hei, sinähän voit/ehdit/jaksat, kun olet lomalla". No, ehkä olen, tavallaan. Kirjan kirjoittaminen ei taida kuitenkaan tapahtua ihan itsestään muun touhuilun ohessa. Se ei itse asiassa tapahdu ollenkaan, ellei sitä varten aivan varta vasten varaa aikaa.

Kylläpäs inspistaulussa tykkäillään, vai mitä ihmettä... Ei minun mielestäni itse teksti ole ollenkaan romanttinen. :0

Minun aivoissani ihan surisee jo. Ideoita ja täysin valmiita tekstinpätkiä pulpahtelee mieleen tuon tuosta, mutta nämä tilaisuudet on menetetty, ellei niitä kirjoita heti ylös. Ja niitähän ei kirjoita ylös, jos ei voi/ehdi/jaksa, koska käsillä on koko ajan jotakin muuta.

En tiedä, kuinka tavallista on, että jo ensimmäisen lomaviikon alkupuoliskolla joutuu tuskailemaan sitä, että kohta loma loppuu. Miksi kesään ei voi suhtautua niin kuin nuorena, jolloin tuntui, että loma jatkuu ikuisesti tai ainakin sen aikana ehtii vaikka ja mitä? Sillä kyllähän kesän aikana ehtii kirjoittaa vaikka kirjan ensimmäisen version, jos niin päättää, ja mietiskelyssä voi hyödyntää loma-aikaa, jos niin haluaa, koska muuta ei ole pakko ajatella.

Kun kirjoitin Tyhmästi tehtyä, minulla oli paikka, jossa rentouduin. Kun kirja oli julkaistu, heitin (tai yritin heittää) sille hyvästit samassa paikassa. Pitäisi ehkä kokeilla sitä myös nykyisen tekstinkin kanssa: ottaisi paikan, jonka liittää tekstiin, ja kulkeutuisi sinne, kun ajatukset kaipaavat selvittämistä ja mieli muuten rauhaa. Istuisi siinä ja katselisi maisemaa. Ei miettisi, kauanko vielä on aikaa, vaan suhtautuisi niin, että juuri nyt on hetki. Ehkä kesä tuntuisi pitemmältä niin ja lomakin lomalta, ja sitten yhtäkkiä huomaisi, että käsissä on kirja, jonka on saanut kirjoitettua, vaikka on samaan aikaan tehnyt paljon muutakin.