2022 aloitus: Sutinasuodatin, ehkä sutiseekin

Eräästä Sutinasuodattimesta saattaa tulla seuraava työstettävä kässärini: henkilöt ovat jo olemassa, tarina muotoutuu, ja onpa siihen olemassa jo ihan pikkuisen tekstiäkin.

Ensin oli utuinen idea, sitten tuli ideaan sopiva nimi, ja vasta sen jälkeen aloin vakavissani miettiä, pitäisikö tuosta kirjoittaa ihan oikeasti. Nimen Sutinasuodatin keksin joululomalla, ja kirjoittelinkin siitä edelliseen postaukseen. Asiasta saattoi jäädä sellainen mielikuva, että keksin nimen, johon aloin miettiä tarinaa, mutta eihän se oikeasti niinpäin mennyt, vaan päinvastoin.

Tämänkin kevään 2022 kirjan nimi oli alunperin aivan muuta kuin Nollasummapeli.

Sutinasuodatin on (mielestäni ihan huippu) työnimi; jotain jolla kutsua pääkopan pian täyttävää tarinaa siihen saakka, kunnes tietää, tuleeko siitä jotakin oikeasti vaiko eikö. Jos tulee (ja mikään ei ole varmaa ennen kuin on varmaa), tarina on valmis, kun sille aletaan miettiä ihan oikeaa nimeä, siis sitä mikä tulee kanteen.

Minä olen jotenkin kunnostautunut omituisten nimien keksimisessä. Ihan vakavassani ehdottelen nimiä kustantajalle, joka kauniisti sanoo, että mietitääns hei vielä... Kun kirja on valmistumassa, eli kun itse tarina on käytännössä valmis ja sille pitäisi päättää nimi, sitä on kuin loppuraskauden hormonihuuruissa eikä välttämättä täysin syyntakeinen. Minulla ainakin on näin.

Monesti käy niin, että tarinan edetessä kirjalle löytyy nimi hyvin luontevasti. John Lennon minussa on sellainen kirjoittamisen myötä löytynyt nimi, josta edelleenkin erityisen paljon tykkään. Se saattaa olla jopa ihan oma lempparini omien kirjojeni nimistä.

Nyt on kuvituskuvat vähissä, joten on pakko laittaa tämä. Ylen voikukka-kuvaa en edelleenkään saanut lisättyä tänne (yritin lisätä voikukkaa myös joskus syksyllä).

Sutinasuodatin on nyt siis alkanut muotoutua, ehkä. Idea on ollut jo pitempään, vaikka en ole sitä aktiivisesti miettinyt. Nimen keksimisen myötä itse tarinakin on saattanut alkaa kehittyä (eli pakottaa itseään tietoisuuteeni). Tai en tiedä. Siihen itse iskuasiaan eli siihen varsinaiseen tapahtumaan asti pääseminen tuntuu olevan niin kovin kaukana, kun sitä täytyy ensin pohjustaa ja pitää kierrellä ja ja ja ja. Pitää tehdä ihan valtavasti valintoja ja päätöksiä, ennen kuin kaiken voi antaa vain mennä. Ja montako kymmentä liuskaa pohjustusta olisi tarpeeksi yhdelle kirjalle? Pitää ehkä pohjustaa ja jättää sitten vain alkusivut pois.

Tippi valmiina esiintymään. Esiintyisipä pian uuden tarinankin verran.

Ja minullahan on vielä se seuraava Tippi-kirja-parkakin. Ihan tuskaisena tunnustan, että se ei etene, ei vaan, ei millään, ei edes pään sisällä saati paperille. Jos nyt jään jumittamaan Tipin kanssa, kaikki muut tarinat jäävät kirjoittamatta. Ei se sekään ole hyvä. Senkin vuoksi tarraan nyt Sutinasuodattimeen tiukasti kiinni ja toivon sen kanssa parasta; että se etenisi; että saisin sen tehtyä; että siitä tulisi ihan oikea kirja. Oli sen nimi lopulta mikä tahansa.

Tästä postauksesta tuli nyt näköjään tällainen päiväkirjamainen ajatustenselvittelyteksti, joten kun sille tielle lähdin, niin teenpä nyt sitten itsetsemppauksen ja työjärjestyksenkin saman tien valmiiksi: Asennemuutoksella ja rentoutumalla Tippi-teksti lähtee varmasti kulkemaan. Kovin paljon ei tekstiä edes puutu, joten jos saan vireen päälle, saan varmaan kaksi tarinaa valmiiksi melkein kerralla, ja vasta sen jälkeen on sutisevan vuoro. (Tämä kannustimena itselleni, vaikka olen aina ollut huono toteuttamaan "ensin työ, sitten huvi"-ajatusta. Oikeasti haluaisin jo kovasti päästä Sutinasuodattimen kimppuun.) Rehellisesti sanottuna veikkaan, että Tippi jumittaa, koska sillä ei ole kunnollista työnimeä vieläkään olemassa.

Niin tärkeitä ovat nimet. Kun sillä on nimi, se on olemassa.