Sitten torstai...

Pääsin palailemaan vuosien takaiseen John Lennon minussa -kirjaan**), kun minun piti hakea taustoja siihen ja sen kirjoittamiseen.

Hienoa huomata, että vaikka julkaisusta on kulunut aikaa, kirja ei ole kadonnut minnekään. Pyyntö taustoista kertomiseen on tullut jo aikaisemmin, mutta rehellisyyden nimissä pakko myöntää, että olin unohtanut pyynnön. Kun jotakin ei hoida samantien, tulee aina jotakin muuta, ja vanhemmat asiat jäävät hoitamatta.

Sama homma Lukutaitoviikon kirjailijavierailun valmistelun kanssa. Olen menossa ensi viikolla vieraaksi yläkouluun, enkä haluaisi mennä takki auki, mutta valmistautuminen on aina siirtynyt kiireellisempien tieltä. Hyvä tarkoitus oli valmistella asiaa tänä iltana, mutta ei toteutunut. Kukat sentään ovat yhä ihania ja jaksavat loistaa.

Loistava*) kirjailijablogaaja ei onnistunut tänäänkään myöskään kirjoittamaan yhtään uutta tekstiä mihinkään muotoon tai tarinaan.

*) Syvä sarc.

Tiistain haastattelu ei ollutkaan niin heikko suoritus kuin olin luullut. Tuloksena oli jotakin hyvää, ja nyt on senkin edestä jotakin odotettavaa. Lopullinen tulos on vielä näkemättä, mutta perjantaina pääsen vielä paikkailemaan sanojani.