"Rohkea nainen täynnä iloa ja rakkautta"

Taiteilijan näkemys minusta!

Sain lahjaksi taulun. Siinä on kuva minusta. Oh my, ihan sanaton olen. (Useinkin voin olla sanaton, kun puhutaan, mutta harvemmin jään sanoitta, kun ilmaisen asioita kirjallisesti. Juuri nyt olen sanaton kirjallisestikin.)

Tuo taulu on upea. Ihan uskomattomalta tuntuu ajatella, että joku on miettinyt minua maalatessaan ja että hän on ikuistanut näkemyksensä minusta kankaalle. Taiteilijan sanoin ja taulu nimeten: "Rohkea nainen, joka on täynnä iloa ja rakkautta." Joku näkee minut sellaisena!? Olenko sellainen ?! Vastasin hänelle, että kauniiden silmien läpi näkee asiat niin kauniisti.

Kuva ei missään nimessä tee oikeutta taululle. Se täytyy ripustaa seinälle, jossa sitä voi ihailla, sen yltäkylläisiä värejä saa ahmia ja siveltimenvetoja voi seurata silmillä. Ripustan taulun niin, että näen sen aina, kun pysähdyn miettimään tai kun epäröin tai varsinkin kun alan epäillä itseäni.

Lahjakkuutta on niin monenlaista. Yksi maalaa, toinen laulaa ja kolmas kirjoittaa. Minä olen jälkimmäistä sakkia. Täytyy pitää näppäimistä laulamassa ja maalaamassa tiedostoon tarinoita. (<- Oho, tulipas osuvasti ja ihan miettimättä.)

--

Ensi kuussa julkaistaan Nollasummapeli. Jokohan parin viikon päästä alan jännittää sen julkaisua. Ainakaan sitä ennen en ehdi.