Puhtaalta pöydältä kohti täyttä seinää

Jokaisen tekstin välissä täytyy ottaa pöydän (ja seinän) puhdistus. Nyt näyttää tältä (ylempi kuva: tästä se kohta taas lähtee), mutta hyvin pian (toivottavasti), näyttää taas jo tältä (alempi kuva: muistiinpanot melkein sotilaallisessa järjestyksessä):

Tässä se on: koko kirja, melkein.

Alemmassa kuvassa on ensi kevään kirjani tiiviiseen muotoon pakattuna, tai ainakin siinä on osa siitä, minkä halusin mukaan ottaa ja minkä ilman muistiinpanoja pelkäsin unohtavani.Tuolta se näytti, nimittäin Nollasummapeli siinä vaiheessa, kun se oli edennyt jo seinälle saakka. Ja kohta se on hyppysissä! Muutama kuukausi, ja pojalla on kannet yllään. Voihan iik ja aah. :)

Juuri nyt odotan joulua ja lomaa ja kirjoitusrauhaa. Blogiakin olisi kiva päivittää vähän useammin. Olen tänä syksynä saanut käydä Kieku-kirjailijavierailuilla kouluilla, ja nyt vuoden viimeisen vierailun jälkeen mielessä olisi vaikka ja mitä todella hyviä kysymyksiä, mitä vierailuillakin on kysytty. Pitäisi melkein tehdä oma muistilappurivistönsä niistä kysymyksistä. Kun mielessä pyörii koko ajan paljon kaikenlaista, reunoilta putoaa paljon myös pois. Tärkeitäkin. Silti kaikki on valintaa; niin paljon jää aina myös ulkopuolelle. Kirjoittaessa olo onkin usein kuin jonglöörillä, kun pieni muutos tekstin alussa aiheuttaa ison muutoksen lopussa, tai kuin povarilla (vai mikäs se onkaan se ennustaja-yleensä-eukko), ei vaan mentalistilla, kun kirjoittaessa koettaa varmistaa, että mukana on tarpeeksi mutta ei liikaa, niin että edes osa lukijoista pysyy kärryillä ja ymmärtää, mitä oli tarkoitus ymmärtää.

Vähän niin kuin oikeassa elämässäkin. Kun jokin muuttuu, (vaikka se olisikin tässä hetkessä ihan pientä,) voi käydä niin, että isossa mittakaavassa kaikki onkin yhtäkkiä toisin.

Tällä hetkellä odotan vain ihan vähän kevättä ja Nollasummapelin julkaisua. Sitä enemmän odotan joulua ja lomaa. Oikeastaan aivan älyttömästi odotan niitä. Aion katsoa ainakin miljoona jouluaiheista romanttista komediaa ja vain olla möllöttää. En tee mitään (ainakaan kahteen päivään). Sen jälkeen kirjoitan noin sata miljoonaa sivua uutta tarinaa, ja siinä vaiheessa onkin luultavasti jo uuden vuoden lupausten aika. Niitäkin voisi ensi vuodelle tehdä ihan puhtaalta pöydältä koko seinän täyteen.