Pientä juhlaa, jumitusta ja juttuja

Viime viikkoina on ollut ihan pienimuotoista juhlailua, ja näitä riittäisi tasaisena virtana koko heinäkuuksi. Olin aluksi ihan että miten sitä pitikään juhliessa olla. Pikkuhiljaa muistuu mieleen.

Heinäkuun alussa. Hetkeä aikaisemmin olin onnistunut saamaan suun ja silmät täyteen hiekkaa ja merivettä.

Paahdehelteiden hellitettyä kirjoittaminen on alkanut sujua. (Uskaltaako tuota edes sanoa, etten vahingossa jinxaa kirjoitusvirettä? [Vast. jinxasin.]) Ensin olin varma, että olen keskittynyt ihan väärään tekstiin ja tuskaillut sen kanssa siksi, mutta nyt vaikuttaa, että oikea teksti se on (= se toinen on vielä vaivalloisempi).

Sutinasuodattimen kirjoittaminen sujuu kuitenkin kaikkea muuta kuin tavalliseen tapaan. Olen jumittunut kirjoittamaan kahta eri kohtausta, joista kummastakaan en pidä. Kirjoitan niitä vuorotellen niin kuin pyörittäisin pakkopullaa. Ei ihme, ettei teksti etene. Ilman näitä kahta kohtausta teksti olisi varmaan jo valmis, mutta nyt ei ole, koska tuntuu helpommalta vain sulkea tiedosto ja siirtyä muihin puuhiin. Sadan sanan tai varttitunnin kirjoitusrupeama per päivä ei kovin hyvin edistä romaanimittaista tarinaa.

Jännästi pieniä kohtauksia ja tekstinpätkiä, jotka sopisivat Sutinasuodattimeen, tulee jatkuvalla syötöllä mieleen, mutta jos niitä ei kirjoita heti ylös niin... Niin. Sinne menivät. Kirjoitusasennetta etsiessäni järjestelin tekstiä ja siirsin melkein 10 liuskaa ideointia sivuun odottamaan, josko nuo mahtuisivat mukaan. Inspistauluja on puolisenkymmentä ja lisääkin pukkaisi. Niitä kyllä voisin tehdä. En ole varma tarkasta määrästä, koska en ole tauluja katsellut enkä siis niistä myöskään inspiroitunut. Kyllä takkuaa.

Huomio hitaan kirjoitustahdin ohelle: jos sataan liuskaan ei ole saanut mukaan alkuperäisen idean käsittelyä, voi kai turvallisin mielin todeta, että tekstin ajatus on muuttunut.

Edellisen huomion aiheuttama huomio: Tämä kässäri ei tule valmiiksi tämän kesän aikana. Turha yrittääkään. Harmillisesti näihin aivoihin se tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että turha kirjoittaa ollenkaan. Voihan pah.

Tämä kaveri oli melko portsarina, kun vahingossa olin menossa pesän suuntaan. Ei sentään onneksi kunnolla suuttunut eikä hyökännyt. Tämä kuva ja teksti on tässä ihan vain, koska tuli nyt vaan mieleen.