Lomaperinteitä kunnioittaen

Lyhyt lomanen ennen oikeaa lomaa lähenee loppuaan, ja on hauska huomata, miten samalla kaavalla sitä aina kesää kohti vetelee. Perinteisesti on ollut tapana heti kesäloman alkajaisiksi järjestellä vähän kaappeja, ja nyt se tapahtui jo ennen oikeaa lomaa, koska kaappiin piti mahduttaa kaksi laatikkoa. Ja siinähän kävi niin, että kaikki vaihtoi paikkaansa. On se kumma, että jos hyllyllä on alunperin sanotaan nyt vaikka viisi laatikkoa ja kaksi pussukkaa, niin yhden siirtämisen jälkeen niistä mikään ei enää mahdu hyllylle. Siis vaikka alunperin olivat mahtuneet. Miten mahdollista?

Ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi, ettei tavaroita saanut mahtumaan mihinkään, kaikenlaista muutakin ylimääräistä tuli eteen. Ei välttämättä tunnu lomalta, jos koko ajan saa olla huhkimassa joka suuntaan. (Onneksi tämä minun ei vielä ollutkaan oikea, oikea loma, vaan vasta totuttelua tulevaan.)

Pari esimerkkiä ylimääräisistä, itse aiheutetuista lisähommista:

* Muiden järjestelyjen tuoksinassa kukkamaljakko sattui kaatumaan kankaisen rahin päälle, joka ehti imaista kukanvarsien muhittamaa vettä itseensä. Rahin pintakankaat ovat pestäviä, mutta sisukset eivät. Ihan hirveä härdelli yhden kukkamaljakon takia.

* Keittiön tasolla on ollut pari kulhoa, joita olen jo pitempään katsellut aamukahvilla sillä silmällä, että vaihtelun vuoksi tasolle voisi laittaa pari iloisenväristä purkkia. Joo-o. Voi laittaa, mutta kulhoille ei sen jälkeen enää löydykään muuta sijoituspaikkaa (eikä sen puoleen enää purkeillekaan, koska kaapissa niiden jättämän tilan valtaavat mystisesti muut tuotteet), joten nyt on tasolla sekä purkit ja kulhot koristeellisesti esillä.

Eli ihan perinteisesti sujuu: Aloittaa pienestä ja ajattelee sijoittavansa kaksi laatikkoa hyllylle. Monta päivää myöhemmin huomaa olevansa myllerryksen keskellä niin kuin taifuuni olisi iskenyt. Ihan perinteistä. Mikään ei ole muuttunut, eikä mistään ole opittu.

Tällä tavalla ne kesälomat ovat perinteisesti aina alkaneet kyllä. Tänä vuonna säästyn ehkä isommin tällaiselta, kun kaikki myllerrykset on jo käyty läpi toukokuun pikkulomalla. Ehkä tänä vuonna pääsen lomalla suoraan asiaan, kun muusta ei tarvitse irrottautua henkisesti eikä muutenkaan järjestelemällä kaappeja ja siirtelemällä tavaroita paikasta toiseen. Voi olla, että tänä vuonna loma alkaa niin kuin haaveissani aina: heti suoraan kirjoitushommiin, niin että ekan kierroksen valmista tulee hyvissä ajoin ennen loman loppua (ei niin oikeasti käy ikinä).

Tänä kesänä siis kirjoitan. Saa purkit ja purnukat olla tasoilla, jos kerran haluavat (todennäköisesti esineillä on oma tahto), eikä hyllyillekään tarvitse mahtua enää yhtään pientäkään laatikkoa (ne oli sitä paitsi tyhjiä, siis tyhjiä, mutta kun niitä voi varmaan tarvita vielä joskus ja kylläpä ne sitten on käteviä, kun ovat jo olemassa).

Loppujen lopuksi oli oikein hyvä loma; niinhän lomat aina. Vei se ainakin tulevaa isompaa lomaa jo eteenpäin, koska A5-kokoinen to-do-lista tuli (lähes) kokonaan toteutettua. Oudosti tämä tekemisentäyteinen lomanen myös rentoutti, ja sehän sen tehtävä kai normaalisti onkin, ja lopulta jopa totesin, että saatan tylsistyä tekemisenpuutteessa. Huippua!

Muutama viikko vielä, ja sitten se alkaa oikeasti. Oikea loma. Kirjoitusloma. Kesäloma.

Toisinaan muilta saa ne parhaat ajatukset.