Orastelee, voi ei

Niinkö tässä taas pääsi käymään, että ideattoman syksyn jälkeen arka aiheenpoikanen kurkistelee takin alta? Minun pitäisi kirjoittaa Tippi 3 (en edes viitsi tarkistaa, toistanko jo monettakin kertaa itseäni, koska todennäköisesti toistan), mutta kun ei lähde, ei kulje. Ja nyt. Sitten. Taas.

Olin tässä ihan muina miehinä ja muissa ajatuksissa, kun joku kysyi minulta jotakin, johon virnuilin sensuuntaista että "edes kirjaa oo ehtinyt kirjoittamaan". (Saati ajattelemaan. Semminkään ideoimaan.) Ja sitten. Taas. Ajatus vain käväisi, mutta sitä seurasi arka, lepatteleva "nytkö?". Uusi idea?

On ihanaa, kun on ideoita ja voi kirjoittaa, kun tarina vie. Mutta juuri nyt työlistalla olisi se Tippi 3.

Tähän kohtaan yritin lisätä kuvitukseksi voikukkaa Ylen Oppimisen sivustolta, mutta ei onnistunut. Sen sivuston kanssa minulla ei ole synkannut ennenkään. Kerran olin valmistellut Ylen Oppimisen kanavan lyhytelokuvan pohjalta tunnin, joka meni pieleen, koska koulun koneella, opettajan tunnareilla, ei päässyt Ylen Oppimisen sivulle. Melko kuumottavaa vaihtaa lennosta suunnitelmaa.

Niinpä niin, ja nyt voikukan sijaan kuvituksena on oma nassuni viikon vanhassa Kalevan Kulttuuri-liitteessä. Kuva on paperisesta lehdestä otettu. Sen kerran kun sitä oikein kanteen pääsee, niin pitäähän sitä. :D Eikä ku oikeasti on vain mukavaa, kun joku varmistaa, että olen itsekin huomannut lehden.

Ja en tiedä, mikä tällä kertaa on jäänyt kalvamaan mieltä (tiedänpäs), mutta siellä se kummittelee ja on muuttumaisillaan aiheeksi. Miksihän tämänkin täytyy olla synkkä ja vakava (vai onko se)? Onko niin, että kaikki musta ja saasteinen täytyy saada ulos systeemistä, ennen kuin voi jatkaa kevyemmin askelin? No jos näin on, niin viimeistään tämän (ja Tippi 3:n) jälkeen aion pistää tanssiksi.