Opettajan kirjoittama kirja on sitten muuten pakko lukea!

Luin Tyhmästi tehdyn, tietysti niin, että etsin sieltä yhä korjattavaa, lisättävää, muutettavaa, poistettavaa... Luen sen ihan kohta uudestaan ihan vain lukeakseni. Mutta sitä ennen. Takaliepeessä on kuvani, jonka näin lukemisen jälkeen aivan uusin silmin. Tästä käytiin erään - hmm - läheiseni kanssa silmiäavaava keskustelu, joka meni suurin piirtein näin:

Minä: Nyt kun oon lukenut kirjan, en näytä enää yhtään niin kiltiltä ja lempeältä tuossa kuvassa.

Läheinen: ?! Et oo ikinä näyttänyt kiltiltä ja lempeältä siinä kuvassa.

Minä: !? Helposti lähestyttävältä.

Läheinen: ??!! No et ikinä siinä kuvassa.

Minä: Öh?

Läheinen: Näytät liikaa opettajalta.

Minä: No, öh eh!?

Läheinen (panoksia koventaen): Ruotsin opettajalta.

Ei varmastikaan millään pahalla yhtäkään ruotsin opettajaa kohtaan, mutta ilmeisesti on niin, että jokaikinen opettaja maailmassa katsoo juuri kuvassa näkyvällä ilmeellä opiskelijaa, joka yrittää hiki hatussa selittää, minkä vuoksi ei voi tulla tunnille tänään (eikä ens tai ens tai sitäkään seuraavalle), mutta vain ruotsin opettajalla on vetää selityksen jälkeen vielä ässä hihastaan.

Läheinen (ruotsin opea imitoiden): "No mutta kuule, kun tämä kurssi on pakollinen kurssi. Ei voi olla poissaoloja."

Ei ihan kilttiä eikä kovin lempeää. Ihan niin kuin kirjakin. Ei ole kiltti eikä lempeä, mutta mitä muuta voisi odottaakaan ruotsin open näköisen kirjailijan kirjoittamalta kirjalta? (Oikeasti, en voi lopettaa nauramista. Lisäys: Kaikki tuntemani ruotsin opet ovat älyttömän mukavia. Ei ikäviä ässiä hihoissa.)

Kuvassa ruotsin open näköinen kirjailija odottaa selitystä, miksi et muka voisi lukea kirjaa... No mutta kuule, kun tämä on nyt vaan pakko lukea.

Lisäksi kuvassa kengät, jotka korona-ajan vähäisten juhlallisuuksien takia jäivät viime vuonna kokonaan käyttämättä. Jos muka kaikesta sellaisesta pitäisi luopua, mitä ei ole käyttänyt vuoteen, niin noita kenkiä olen nyt käyttänyt. Kotitossuina. Ihan hyvät olivat.