Mille alkais?

Tietynlainen levottomuus on taas alkanut vaivata, ja kaltaiselleni uppoutujalle se ei ole ihan vain läpihuutojuttu, koska tiedän, että se, mihin tartun, tulee täyttämään pään ja ajatukset aivan täydellisesti niin kauan kuin tekemistä sitten kestää. Se on kuin jonkinlainen addiktio: kirjaa kirjoittaessa melko lailla vaatimuksenakin, mutta nyt olen ihastunut pitkähköihin kynsiini, joten pyristelen vastaan ja yritän miettiä, alkaisko jollekin muulle. Oliskohan Nintendolla tarjolla jokin kiva, minulle uusi Switch-peli?

Levottomuus on aidosti suoraan peffasta. Joskus ostin ristikkolehden, ja ajattelin, että siinäpä sitä on leppoisaa puuhaa, joka ei vaadi keskittymistä, vaan ajatukset saavat vapaina lentää samalla, kun täyttelen sanoja ruutuihin. Kävi niin, että puursin lehden läpi, ja voin kertoa, että asenne oli se, että en lepää, ennen kuin lehti on täytetty.

Noohonniin, siinäkö se on? Nintendon Kirby-peli Switchille. Vaikuttaa juuri minulle sopivalta tasohyppelypeliltä.

Haluaisin virkatun mekon. Olisi kiva virkata se itse. Selasin malleja netistä, ja olihan ne ihania, kunnes tajusin, että vaikka aloittaisin heti ja virkkaisin sormet verillä yötä päivää jokaisen vapaahetkeni, ei mekko täksi kesäksi valmistuisi. Tuskin ikinä. Todennäköisesti ei koskaan.

Uppoutujana olen sitä tyyppiä, että joko teen (ja teenkin sitten vaivaa säästämättä pohjia myöten) tai en tee ollenkaan. Välimuodot ovat harvinaisia ja vaativat keskittymistä toteutuakseen. Pitkään jatkuvat, välillä keskeytyvät, hyllylle nostettavat hommat eivät oikein ole minua varten.

Jotakin omaa, jotakin omannäköistä uutta haluaisin kuitenkin luoda. Jossain välissä harkitsin ompelemista. Jos upottaisin kaiken huomioni vaatekappaleen luomiseen, levottomuus ehkä hellittäisi. Tai sitten saisin aikaan vaatekappaleen, jota ei voisi ikinä käyttää, koska väärä kangas, epävarmat saumat, huono istuvuus. Todennäköisesti (ja kokemuksella) niin.

Toinen aika kivanoloinen peli. Nonnih, näitähän alkoi löytyä.

Joten jääkö jäljelle muuta kuin kirjan kirjoittaminen? Keskeneräisiä ideoita on se kuuluisa 3+1, joista viimeinen on paha, koska riviäkään siitä ei ole kirjoitettuna, mutta päässä se jo kiertelee. Ja uppoutujaluonteena en välttämättä haluaisi upota juuri siihen tarinaan nyt. On niistä tietynlaisista tarinoista jo tarpeeksi pyristelty irti, joten tiedossa on, miten vaikeaa sekin voi olla.

Kesäloma lähestyy, mutta sitä ennen minulla on vielä ylimääräistä vapaata luvassa. Ajattelin pyhittää sen sille, mikä levottomuuden vie hetkeksi pois, ja jos se liittyy kirjoittamiseen, se todennäköisesti tulee olemaan myös kesälomapuuhaani. Ihan varkain ajattelen yhä vahvemmin Sutinasuodatinta. Sehän melkein on jo olemassa, koska kun minulta viimeksi kysyttiin, mitä on tulevaisuudessa tulossa, olin vähällä alkaa selittää Sutinasuodattimesta, vaikka se ei siis ole ensimmäisenä versionakaan valmis, enkä tarkalleen tiedä, mitä siinä tulee tapahtumaan, eikä sillä ole kustannussopimusta eikä sitä oikeasti ole olemassa muualla kuin minun päässäni. Teksti ei itse asiassa ole päässyt vielä edes siihen vaiheeseen, jossa varsinaiset tapahtumat alkaisivat. Sutinasuodattimen keskeneräinen rääpäle on vasta pohjustus sille, mistä tarina joskus tulevaisuudessa voisi alkaa.

Sutinasuodattimesta yläpuolelle kirjoittaessani innostuin vallan ja levottomuuskin hetkeksi hävisi. Se se siis taitaapi olla. Seuraava projekti, seuraava uppoutumisen kohde, tulevan kesän pääpuuha.

Leikkais kynnet ja alkais suttaamaan.