Millä ajalla? NO EN KYLLÄ TIIÄ!

Juuri kun Tyhmästi tehty on julkaistu ja sen aiheuttama henkinen paine saatu laskusuuntaan, uutta pukkaa, ja tällä kertaa jo itsekin suuresti ihmettelen, millä ajalla olen kirjoittanut ensi keväänä julkaistavan Nollasummapelin. En oikeasti tiedä.

               Nollasummapeli julkaistaan 4/22. Jälleen kerran upea kansi Karin Niemeltä!

Olen ehkä vähän aikaisessa tämän tekstini kanssa, koska Myllylahden tulevan kevään (vuosi 2022 jo!) kirjaesitettä ei tietääkseni vielä ole julkaistu, mutta sain linkin kirjakaupan sivulle saatesanoilla "mitvit, millä ajalla". Olin ensin, että ah-hah-haa, ihanaa, aikaahan on sille, mille sitä haluaa olevan, mutta tarkemmin kuin ajattelin, niin olin itsekin, että mit-actual-vit. Millä ajalla tosiaan? En tajua.

Tänä syksynä ainakaan yhtään ylimääräistä aikaa ei ole ollut (työkiireitä, oikeaa elämää ja muita laimeita tekosyitä pidättäytyä kirjoittamasta). Tippi 3 on yhä vieläkin vaiheessa (eikä sillekään löydy aikaa). Uusia ideoita pyörii mielen reunamilla, mutta en tahdo edes tarttua niihin. En kuitenkaan ehtisi paneutua.

Ja lisäksi... Pelottaa ajatus, että uppoudun (taas) liian syvälle tarinaan. Tyhmästi tehty oli sykäyksinä melkoisen rankka kokemus näin jälkikäteen katsottuna. Tuleva Nollasummapeli samoin, mutta eri syistä. Olen ajautunut kauas itsestäni, näin valaistuneesti ilmaistuna. Hyväntuuliset, hassut ja humoristiset tarinat ovat minua. Ne eivät syö sielua (taas todella valaistuneesti). Niistä saan elämäniloa ja energiaa. Miten olenkin ajautunut näin äärilaidalle niistä?

Tätäkäänhän ei usko kukaan, mutta en pohjimmiltani ole kyyninen. Voi olla, että jonkinlainen paussi on paikallaan. Tippi 3 on tulossa -- on, on. Mutta sen jälkeen... Ei välttämättä pieneen hetkeen mitään. (Tällä kertaa toivon, että olisivatpa nämä ne kuuluisat viimeiset sanat, joiden lausumisen jälkeen käykin juuri päinvastoin.) Jospa tämä olisi pelkkä ohimenevä väsähdys ja väistyisi pian.