Kuin nukkekodin kulisseissa

Kaikki konstit käyttöön jumin purkamiseksi. Kirjoitusblokin tapainen ei ole ottanut taittuakseen tavanomaisin keinoin, joten oli etsittävä äärimmäisiä keinoja. Päätin ottaa maisemanvaihdoksen, mikä minulle on täysin äärimmäistä. Oulun kirjallisuuden talolle tarvittiin tuossa yhtenä lauantaina talon aukipitäjää, joten ilmoitin, että minä voin tulla. Kuvittelin, että uudessa ympäristössä, ilman muita virikkeitä saan tekstin kulkemaan..

Kirjallisuuden talolla on pientä mutta viihtyisää. Ja kirjoja myynnissä.

Löysin heti oman lempparipaikkani. Talo on tavallaan 2½-kerroksinen, tai tarkemmin ottaen kai 3½-. Varsinaisen huoneen päässä on portaat ylös ja alas (kokoustilaan). Viihdyin tuolla ylhäällä. En minä siellä mitään aikaiseksi saanut, mutta miljöö oli mukava.

Blokki ei auennut, vaikka kuinka oli oltavat kuin nukkekodissa. Sen sijaan myöhemmin kokeilin uutta genreä, ja varovaisen iloisesti alkoi tuntua, että jumi väistyy. Ihan sama, mitä kirjoittaa, kunhan kirjoittaa, eli saattoi olla, että tämä maisemanvaihdos auttoi sittenkin. Ei välittömästi, mutta viiveellä.

Hitsi, kun saisi jotakin valmiiksi asti. Nyt kun on monta tekstiä työn alla yhtä aikaa, voi käydä niin, että ne kaikki rysähtävät kerralla valmiiksi, ja sitten on ylitarjontaa.