Kaksi ensimmäistä viikkoa lomavarpaita napsutellen

Niinpä ne ovat vierineet, ensimmäiset kaksi lomaviikkoa. Vierimiseltä se on kyllä tuntunutkin. Käyntiin lähti hyvin, ja oli kaikenlaista kivaa, mutta sitten iski kova kesäinen flunssa juuri hellekauden ytimessä ja oli kuin tämän vuoden lämpimin vaihe olisi valunut tuskaisena hikivirtana ohi. Vähän niin kuin olisin lähtenyt juoksemaan kukkarinnettä alas, kädet sivuilla, tuulta halaten, ja sitten kompastunut ja kierinyt rinteen puoliväliin saakka aika nolosti ja todella pahannäköisesti.

Harvoin käytössä oleva lempparimuki. <3 Se on lapsukaiseltani joskus muinoin saatu nimimuki. <3

Noh, siinä kävi nyt niin. Ylös vain, ja helmat suoriksi.

Tällä hetkellä uuden tarinan tekstiä on parisen kymmentä sivua kuitenkin mystisesti luotuna kasaan, mikä hämmästyttää minua kyllä suuresti ihan jo tuon lomanalun kompuroinnin takia. Sydän-teksti on kommentointia varten luettavana, ja se puolestaan jännittää minua kamalasti. Turha toivo on hautumassa, mikä on lohdullinen kiertoilmaus sille, että se odottaa vieläkin loppuneljänneksensä uudelleen versiointia. Ja uusiakin ideoita pukkailee jatkuvalla syötöllä sitä tahtia, että harmi kyllä osa niistä haihtuu keksimisen jälkeen jonnekin toiseen todellisuuteen jonkun toisen tartuttavaksi.

Jos nyt flunssasta on pakko jotakin hyviä puolia hakea, niin onpahan ollut aikaa napsutella lomavarpaita, pelailla pelejä (sikäli kun on jaksanut) ja katsella sarjoja. Periaatteessa näistä mitään ei tarvitsisi enää loppukesän aikana tehdä vaan voisi keskittyä kirjoituspuuhiin (heti ensi viikosta alkaen), mutta on se kyllä ollut kivaakin (napsuttelu, pelailu ja katselu), joten todennäköisesti tulee tehtyä vielä ihan huvin vuoksikin vain. Ja jos pari kirjaa ehtisi vielä muun ohessa lukemaan, niin voisi sanoa rentoutuneensa.