It ain't over 'till it's over

Otsikko viittaa vahvasti koronan pirulaiseen. Sitkeä on, ja tiukassa istuu.

En nyt mitään sairauskertomusta halua kirjoittaa, mutta sanonpahan vain, että jos normaalisti sairauden jälkeen alkaa tuntua, että vointi kohenee, niin tavallisesti se myös kohenee ja ihminen on pian terve. Mutta tämän koronan p**keleen kanssa ei ole niin. Eilen olo pysyi hyvänä koko päivän, joten tänään hyvin varovaisesti uskaltauduin ulkoilmaan ja kokeilemaan, ollaanko tässä jo pitkälläkin toipumisen tiellä. Virhe. Lyhyt kävely uuvutti täysin ja veti reporangaksi. Tauti ei ole ohi, vaikka kuinka toiveajattelulla yritän psyykata itseäni uskomaan, että ehkä jo huomenna...

Sairauden takia minulta menee nyt ohi reissu Helsinkiin, jossa minun piti perjantaina osallistua paneelikeskusteluun. Harmittaa ihan vietävästi. Reissu oli sovittu jo keväällä, ja kaikkeni tein, mutta pakko oli myöntyä sen edessä, että korona oli kovempi.

Vaikka tämä onkin hidastanut kaiken muun ohella myös ajattelua, olen kuitenkin saanut funtsailtua muutamanlaisia juttuja ainakin puolitiehen asti. Esim.:

- kaksi kolumniaihiota, joista kummallekaan ei olisi julkaisualustaa ja joissa kummassakaan ei loppujen lopuksi olisi päätä eikä häntää. Toinen ei oikeastaan ole edes aihe, vaan pelkkä nokkela slogan-tyyppinen otsikko.

- Kohta roihuaa, Tippi -tekstin oikoluku. Tämä taitaa kirjallisella rintamalla olla ainoa oikea valmiiksi tehty saavutus tänä syksynä.

- Sutinasuodattimen tekstitiedoston avaaminen ja tekstin pieni eteenpäin kirjoittaminen. No okei, tämäkin saattoi olla oikea saavutus, ainakin mikäli tekstinpätkä kässäriin jää. Kirjoitushetkellä tuntui upealta olla niin reipas, että pystyin yhdistämään sanoja toisiinsa, vaikka mitään ei varsinaisesti valmiiksi tullutkaan.

Kuvassa hanhiperhe uimassa. Tuossa taisi olla kolmaskin aikuinen mukana. Tällaisia katsoessa on aina hauska miettiä, mikä niiden perhedynamiikka mahtaa olla, ja verrata ihmisperheiden vastaaviin. Uimassa perheitä oli oikeastaan kolme (plus rannalla päivystävä portsari), mutta jännästi ne osasivat ryhmittäytyä omiin pesueisiinsa, vaikka kivikolla vielä pyörivät kaikki sekaisin. Ihan varmasti ne osaavat kommunikoida keskenään. Ei sellainen järjestäytyminen voi tapahtua mitenkään pelkän vaiston varassa.